Olipa kerran sateisia päiviä ja märkiä lenkkiä, joita ei coton liiemmin arvostanut. Laahasi perässä ja oli kyllä niin kypsä märässä olemiseen. Olisi varmasti vielä kehnommin lävellyt, jos ei pukua olisi ollut. Onhan W mielestään sokerista.
Pari päivää myöhemmin tämä sama kyseinen eläin löysi linnun kakkaa asfaltilla. Siinä sitten riekkui aikansa ja lenkin päätteeksi sisällä oli pesu aika kutsuva. Huomattanee, että Wilmalle kelpaa vain peuran, lokin ja hanhen kakka, missä kieriä. Ugh. Onneksi paimen ei harrasta tälläsiä humputuksia.
Toukokuun lopussa päädyin käymään Wuf.fillä ja sieltä mukaam tarttui muutamat luut (strutsia ja hevosta) ja 3€lla uusi lelu. Lopuksi vielä Prisman kautta ja koirille olevat hankinnat oli tältä erää tehty. Luista, hevonen eritoten kiinnosti kumpaakin koiraa ja osottautui yllättävän pitkään kestäväksi, jopa Naholla. Hevosen luu menee jatkoon. Samana päivänä myös posti toi DC Dogsportin monitoimihihnan! Naholle.Ehkä meijen lenkeistä tulee vieläkin kätevämpiä tämän hihnan myötä.
Kesäkuun alussa Wilma sai sporttiturkkinsa. Ei mene meijen lenkit roskien nyhtämiseksi, kun on lyhyempi turkki cotonilla. Omistaja vaan ei osaa leikkaa koiransa turkkia kauniiksi vieläkään, joten jälki on mitä on. Joku osaavampi vois kertoo tyhmälle omistajalle mikä idea tuossa turkin leikkuussa on, että se näyttää viksulle. Mutta: Samalla oli molempien apinoitten kynsien leikkuun aika.
Lauantaina 5. Kesäkuuta suunnattiin hyväntekeväisyys kävelylle Nahon kanssa. Järjestäjänä oli Lemmikkitalo Onnen lemmikit, joka sijaitsee nykyään reilu kilsan päässä. Meinasin ottaa Wilmankin muknaan, mutta totesin, että joudun kantohommiin jos päättääkin laittaa jarrut kesken kävelyn pohjaan. Joka ei olisi yllätys. Ja saapahan Naho omaa aikaansa.
Tapahtuma oli mukava vaikka tuulta olisi kauvannut hiostavaan ilmaan. Naho pääsi pari kertaa uimaan lenkin aikana ja lopuksi huomiota/rapsutuksia kahvilan (pupukahvila) puolella, joka sijaitsee samoissa tiloissa eläinkaupan kanssa. Niin paljon kehuja ja rapsutuksia Naholle. Mutta onhan tuo ne ihan ansainnutkin ja vielä parempaa, kun tyypit saivat "koiraterapiaa" vastavuorosesti. Molempi parempi.
Paluumatkalla joka olikin hurjat reilu kilsan, N päätti loikata penkile poseeraamaan. Vissiin nämä kamerahommat iskostunut liiankin hyvin päähän. Hups.
