Pennun hankinta, mitä se on?

Pennut ovat suloisia, mutta pentua ei pidä koskaan ostaa hetkenmielijohteesta. Pennun hankintaa tulee harkita kunnolla. Pennun kasvattamiseen ja omistamiseen liittyy paljon vastuuta ja siihen sitoudutaan kymmeneksi vuodeksi ellei pitempääkin. Pennun hankinta ei ole siis helppo tai nopea operaatio. Nopeasti harvoin saa hyvää missään asiassa. Pentua voi joutua odottamaan vuosiakin. Maltti on siis valttia ja hyvää kannattaa odottaa.

Mistä lähteä liikkeelle pennun hankintaan?

• Mitä on valmis tarjoamaan koiralle?
• Kuinka aktiivinen itse on?
• Millaisia ominaisuuksia toivoo ja millaisia ei?
• Saako turkki olla pitkä ja työläs? Vai olisiko sittenkin lyhyt turkki sopiva?
• Kuinka paljon liikut koiran kanssa? 
• Kuinka aktiivinen koira? 
• Onko oma elämäntilanne sopiva koiran hankintaan? 
• Iso, pieni vai keskikokoinen koira? 
• Onko koira metsästysrotu, paimenrotu vai muu käyttörotu ? Vai kenties seurakoirarotu? 
• Miellyttämishalua vai ei? 

Kysymyksiä on paljon ja ne kannattaa jatkon kannalta pohtia huolella. Netissä löytyy myös testejä jotka voivat mahdollisesti antaa suuntaa rodun sopivuudelle.

Rotukoira vai seropi / rescue?

Kun sitten on saatu pohdittua vastauksia alkukysymyksillä on aika pohtia seuraavaa asiaa. Rotukoira vai seropi  (=sekarotuinen) / rescuea? Seropi ei takaa terveyttä tai mitään, että olisi jotenkin huonompi tai parempi. Seropeissa vain on se, ettei niitä ole juurikaan yleensä tutkittu ja onkin ehkä enemmän sikasäkissä. Seropi voi kuitenkin olla täys kymppi. Näissä kuitenkin pyörii epävarmempia asioita enemmän kuin rotukoirissa joilla on paperit. Paperit takaavat enemmän mustaa valkoiselle. 

Jos sitten rotukoira niin mistä?

Rotukoirissa (jota voi helposti soveltaa seropin / rescuen kohdalla) olisi hyvä perehtyä rotuun, sen terveysasioihin ja yksilöihin. Vaikka puhutaan rodusta, on sen sisällä jokainen yksilöitä. Jokaisessa elävässä olennossa on ne viatkin/vaivat, toisilla vain enemmän kuin toisilla. Ne seikat ovat yhtä tärkeä osa tiedostaa kuin kaikki muukin.

Kasvattajat. Ovat aivan tavallisia ihmisiä, jotka panostavat erilailla kasvatukseen. Toiset menevät pakollisilla ja toiset tutkituttavat enemmän. Koska hekin ovat vain ihmisiä, ovat he ajatusmalliltaan erilaisia. Siksipä olisi hyvä, että kasvattajan kanssa kohtaa ajatusmaailmaa niin yhteistyö on sujuvampaa. 

Pitää myös muistaa, että valitettavasti kaikki eivät ajattele niin eettisin eduin kasvatusta kuin suurinosa tekee. Ovathan hekin vain ihmisiä, tämä tuntuu vain aina joiltain unohtuvan. Ajoittain saa lukea siitä, miten kasvattajat kaikki ovat vain puhtaita pulmusia. Olisikin, niin elämä olisi helpompaa. Onneksi suurinosa hoitaa kasvattajan roolinsa vastuullisesti ja haluaa vain hyvää kasvateilleen ja rodulle.

Kasvattaja myös haluaa tutustua sinuun ja kyseleekin kysymyksiä sinulta. Kasvattajat myös haluat tavata sinut kasvotusten, joka on myös sinun etu. Tiedät millaisista oloista mahdollisen pentusi hommaat.

Yhdistelmät, mitä niistä tulee tietää?

Sitten ne kasvattajien yhdistelmät (pentueen emä x uros) . Yhden kasvattajan kasvateissa ja yhdistelmissä voi olla paljonkin hajontaa. Yhdistelmät voivat olla kovinkin erityylisiä. Varsinkin jos puhutaan käyttöroduista. Yhdistelmiin onkin siis todella tärkeä perehtyä, jotta voi hieman tietää mitä pennuilta voi mahdollisesti odottaa.

Yhdistelmän vanhempiin, vanhempien sisaruksiin ja sukuun ylipäätä on hyvä tutustua ja perehtyä. Tämä auttaa kartoittamaan pentuetta ja sen yksilöitä.

Terveystulokset on hyvä selvittää mm. koiranetin kautta, mutta myös kyselemällä kasvattajalta ja mahdollisilta suvun koirien omistajilta. Kaikkea kuin ei koiranetissä lue.

Kun pentue sitten syntyy kasvattaja monestikin valitsee niille sopivat kodit, pentueen luonteitten mukaan, jotta pennun ja omistajan tyypit kohtaisivat parhaiten. Näin yhteinen arkikin helpottuu omalta osaltaan.

Mistä saan tietoa pennun kasvuaikana ja elinaikana?

Kasvattaja ohjeistaa, neuvoo ja on tukena koko koiran eliniän. Tämä myös varmasti kertoo miten pääset alkuun koiranpentu arkeen.

Tyhmiä kysymyksiä ei ole! Tyhmä ei ole se kuka kysyy vaan jättää kysymättä.

Lokakuun kuulumiset

Kuukaudet vierii eteenpäin ja kohta ollaankin jo syksyn lopulla. Hurjaa miten tuntuu, että tämä syksy vain vierii kauhealla vauhdilla eteenpäin! Onneksi on vielä vuotta jäljellä ja ei olla ihan vielä joulussa.

Aloitetaan syyskuusta. Syyskuun lopulla alkoi Nahon juoksut joita olin kyttinyt kesäkuusta asti joka ikinen päivä. Progessa käytiin pariinkin kertaan ennen kuin oli edes järkevää suunnata Nahon kanssa reissun päälle. Wilma oli suunnannut jo pari pv ennen minun ja paimenen reissuun lähtöä hoitoonsa. Majoituttiin Nahon sulhon luonna. Progen mukaan ajoitus piti olla kohdillaan ja tärpit tulilla, mutta ei mitään. Urosta ei vain kiinnostanut. Progetestissäkin käytiin vielä kertaalleen, varmuudeksi ja klinikan Naho hurmasi sitten sosiaalisuudellaan. N on vaan niin mukava eläin. Mutta. Naho jäi vielä alueelle hoitoonkin lisäpäiviksi josko sillä olisi jotain osumaa projektiin. Ei, sitten mitään. Lopulta hain paimenen reissustaan, takaisin Tampereelle. Seuraavista juoksuista sitten vielä kerran yritetään toisella sulholla. Uusi sulho senkin takia, että säännöksen muuttuvat ja sen mukaan valikoitava uusi sulho.

Tällä välin Wilma oli hoidossa päässyt töihinkin mukaan (osa vuoroista oli ollut yövuoroja) ja oli hurmannut sitten työpaikan työntekijät ja asukkaat. W pisti oikein parastaan. Wilmalla tuo työkokemus olikin aivan uusi ja kuinka lämmittikään kuulla, miten kivasti Wilma olikaan ollut asukkaiden kanssa! Asukkaat ovat enemmän tai vähemmän vammautuneita / kehitysvammaisia. Minun pieni vanhaeukko, puuvillani on pätevä 💗 Ja kuulemma Wilmaa ei olisi haluttu päästää töistäkään pois. Ehkäpä W pääsee vielä toistekin moikkaamaan ja ilostuttamaan työntekijöitä kuin asukkaitakin.

18.10 oltiin sovittu Wilmalle ja Hupille (Wilman veli) tapaaminen. Tapaamista ennen käytiin Wuf.fi'ssä shoppailemassa ja ihmettelemässä Tallipihalla. Sisarusten tapaaminen oli yhtä ihana kuin aijempikin hetki oli. Näillä kahdella on vain aivan ihana suhde toisiinsa. Kuvia -klik-

Tässä lokakuun lopulla sitten on pariin kertaan koittanut maakin mennä valkoiseksi ja onneksi ei vielä lumi ole jäänyt maahan. En ole vielä valmis talveen. Koirat tosin olisivat onnesta soikeana valkoisesta maasta, mutta mutta.

Mutta on meillä jatkosuunnitelmiakin! Marraskuussa apinat saavat nosework värmeet ja aletaan testaamaan tuota noiden kanssa. Ollaanhan me vähän vastaavaa noiden kanssa touhuttu aijemminkin, mutta kokeillaan nyt tätä! Katsotaan mitä muuta keksitään marraskuulle. Joulukuussa sitten olisi alustava plääni ja käydä kokeilemassa rallytokoa paimenen kanssa. Meillä olisi vielä pieni porukkakin sinne niin kivempaa treenata kimpassa. Joulukuulle ollaan pläänätty, että N suuntaa mätsäriin. Virallisiin kehiin kun tälle vuodelle ei enään kerkeä ilmoittautua tai saa maksaa itsensä kipeäksi niin käydään mätsäreitä. Ensi vuonna sitten taas virallisiin kehiin ja jatketaan muita pläänejä.