Joulukuu ja lomat lähenee

Lokakuu vaihtui marraskuuhun ja marraskuussa alkoi omistajan koulun, harkka. Harkka vienyt hyvät tunnit päivistä, mutta ollaan me ehditty jotain tehdäkkin. Lunta koittanut sadella maahan pariinkin kertaan ja pakkaset koittaneet kolkutella ovia. Kyllä se talvi vaan koittaa tulla.

Marraskuun puolenvälin saatiin vieraita ja kaveri näytti kikkoja nenätyöskentelyn alkeisiin. Naho pääsi nopeaan kärryille, mutta W vaati hetken lämmittelyjä. Hyötysuhdetta puitiin jokusen tovin. Tätä touhua ollaankin sitten tyttöjen kanssa tehty. Nahon kanssa vähän pitemmällä kuin Wilman. Wilma ei ole tyhmä, mutta ei niin helpolla purematta niele kuin paimen. Asiat vaativat välillä hieman lämmittelyä. 

Talouteen tupsahti myös uusi toveri: HORNBLOWER-kuivain, 2200W. Pitkäaikainen hankinta joka on vihdoin hommattu. Tästä tulee kyllä olemaan suuri apu koirien kuivaamiseen. Lisäksi laite osottautui paljon hiljaisemmaksi kuin vaikkapa oma hiustenkuivaimeni.

Marraskuun puolella pistin tilaukseen Naholle oranssin JumppaPompan. IG puolella kirjoitinkin fiiliksiäni tuosta fleese vaatteesta. En ole siis mikään tuotteen suuri fanittaja ja muotoilussa on suuria puutteita, mutta koska tuo tuote ajoi lähimmäksi ratkaisia siitä mitä hain niin menkööt. Koiravaatepuolella huomaa todella paljon sitä miten ei ole mitään ammatillista tajua muotoilusta tai ompelusta suurimmalla osalla. Surullista mutta karu totuus. Onhan tämä saanut hieman leveliä 10 vuoden aikana, mutta vielä ollaan alkutaipaleella.

Joulukuukin saapui ja sitä en ole sisäistänyt sitten ollenkaan. Messari jää tänä vuonna välistä, koska harjoitteluni työpäivät osuvat samoille päiville tapahtuman kanssa. Ehkä seuraavana vuonna sitten!

Pennun hankinta, mitä se on?

Pennut ovat suloisia, mutta pentua ei pidä koskaan ostaa hetkenmielijohteesta. Pennun hankintaa tulee harkita kunnolla. Pennun kasvattamiseen ja omistamiseen liittyy paljon vastuuta ja siihen sitoudutaan kymmeneksi vuodeksi ellei pitempääkin. Pennun hankinta ei ole siis helppo tai nopea operaatio. Nopeasti harvoin saa hyvää missään asiassa. Pentua voi joutua odottamaan vuosiakin. Maltti on siis valttia ja hyvää kannattaa odottaa.

Mistä lähteä liikkeelle pennun hankintaan?

• Mitä on valmis tarjoamaan koiralle?
• Kuinka aktiivinen itse on?
• Millaisia ominaisuuksia toivoo ja millaisia ei?
• Saako turkki olla pitkä ja työläs? Vai olisiko sittenkin lyhyt turkki sopiva?
• Kuinka paljon liikut koiran kanssa? 
• Kuinka aktiivinen koira? 
• Onko oma elämäntilanne sopiva koiran hankintaan? 
• Iso, pieni vai keskikokoinen koira? 
• Onko koira metsästysrotu, paimenrotu vai muu käyttörotu ? Vai kenties seurakoirarotu? 
• Miellyttämishalua vai ei? 

Kysymyksiä on paljon ja ne kannattaa jatkon kannalta pohtia huolella. Netissä löytyy myös testejä jotka voivat mahdollisesti antaa suuntaa rodun sopivuudelle.

Rotukoira vai seropi / rescue?

Kun sitten on saatu pohdittua vastauksia alkukysymyksillä on aika pohtia seuraavaa asiaa. Rotukoira vai seropi  (=sekarotuinen) / rescuea? Seropi ei takaa terveyttä tai mitään, että olisi jotenkin huonompi tai parempi. Seropeissa vain on se, ettei niitä ole juurikaan yleensä tutkittu ja onkin ehkä enemmän sikasäkissä. Seropi voi kuitenkin olla täys kymppi. Näissä kuitenkin pyörii epävarmempia asioita enemmän kuin rotukoirissa joilla on paperit. Paperit takaavat enemmän mustaa valkoiselle. 

Jos sitten rotukoira niin mistä?

Rotukoirissa (jota voi helposti soveltaa seropin / rescuen kohdalla) olisi hyvä perehtyä rotuun, sen terveysasioihin ja yksilöihin. Vaikka puhutaan rodusta, on sen sisällä jokainen yksilöitä. Jokaisessa elävässä olennossa on ne viatkin/vaivat, toisilla vain enemmän kuin toisilla. Ne seikat ovat yhtä tärkeä osa tiedostaa kuin kaikki muukin.

Kasvattajat. Ovat aivan tavallisia ihmisiä, jotka panostavat erilailla kasvatukseen. Toiset menevät pakollisilla ja toiset tutkituttavat enemmän. Koska hekin ovat vain ihmisiä, ovat he ajatusmalliltaan erilaisia. Siksipä olisi hyvä, että kasvattajan kanssa kohtaa ajatusmaailmaa niin yhteistyö on sujuvampaa. 

Pitää myös muistaa, että valitettavasti kaikki eivät ajattele niin eettisin eduin kasvatusta kuin suurinosa tekee. Ovathan hekin vain ihmisiä, tämä tuntuu vain aina joiltain unohtuvan. Ajoittain saa lukea siitä, miten kasvattajat kaikki ovat vain puhtaita pulmusia. Olisikin, niin elämä olisi helpompaa. Onneksi suurinosa hoitaa kasvattajan roolinsa vastuullisesti ja haluaa vain hyvää kasvateilleen ja rodulle.

Kasvattaja myös haluaa tutustua sinuun ja kyseleekin kysymyksiä sinulta. Kasvattajat myös haluat tavata sinut kasvotusten, joka on myös sinun etu. Tiedät millaisista oloista mahdollisen pentusi hommaat.

Yhdistelmät, mitä niistä tulee tietää?

Sitten ne kasvattajien yhdistelmät (pentueen emä x uros) . Yhden kasvattajan kasvateissa ja yhdistelmissä voi olla paljonkin hajontaa. Yhdistelmät voivat olla kovinkin erityylisiä. Varsinkin jos puhutaan käyttöroduista. Yhdistelmiin onkin siis todella tärkeä perehtyä, jotta voi hieman tietää mitä pennuilta voi mahdollisesti odottaa.

Yhdistelmän vanhempiin, vanhempien sisaruksiin ja sukuun ylipäätä on hyvä tutustua ja perehtyä. Tämä auttaa kartoittamaan pentuetta ja sen yksilöitä.

Terveystulokset on hyvä selvittää mm. koiranetin kautta, mutta myös kyselemällä kasvattajalta ja mahdollisilta suvun koirien omistajilta. Kaikkea kuin ei koiranetissä lue.

Kun pentue sitten syntyy kasvattaja monestikin valitsee niille sopivat kodit, pentueen luonteitten mukaan, jotta pennun ja omistajan tyypit kohtaisivat parhaiten. Näin yhteinen arkikin helpottuu omalta osaltaan.

Mistä saan tietoa pennun kasvuaikana ja elinaikana?

Kasvattaja ohjeistaa, neuvoo ja on tukena koko koiran eliniän. Tämä myös varmasti kertoo miten pääset alkuun koiranpentu arkeen.

Tyhmiä kysymyksiä ei ole! Tyhmä ei ole se kuka kysyy vaan jättää kysymättä.

Lokakuun kuulumiset

Kuukaudet vierii eteenpäin ja kohta ollaankin jo syksyn lopulla. Hurjaa miten tuntuu, että tämä syksy vain vierii kauhealla vauhdilla eteenpäin! Onneksi on vielä vuotta jäljellä ja ei olla ihan vielä joulussa.

Aloitetaan syyskuusta. Syyskuun lopulla alkoi Nahon juoksut joita olin kyttinyt kesäkuusta asti joka ikinen päivä. Progessa käytiin pariinkin kertaan ennen kuin oli edes järkevää suunnata Nahon kanssa reissun päälle. Wilma oli suunnannut jo pari pv ennen minun ja paimenen reissuun lähtöä hoitoonsa. Majoituttiin Nahon sulhon luonna. Progen mukaan ajoitus piti olla kohdillaan ja tärpit tulilla, mutta ei mitään. Urosta ei vain kiinnostanut. Progetestissäkin käytiin vielä kertaalleen, varmuudeksi ja klinikan Naho hurmasi sitten sosiaalisuudellaan. N on vaan niin mukava eläin. Mutta. Naho jäi vielä alueelle hoitoonkin lisäpäiviksi josko sillä olisi jotain osumaa projektiin. Ei, sitten mitään. Lopulta hain paimenen reissustaan, takaisin Tampereelle. Seuraavista juoksuista sitten vielä kerran yritetään toisella sulholla. Uusi sulho senkin takia, että säännöksen muuttuvat ja sen mukaan valikoitava uusi sulho.

Tällä välin Wilma oli hoidossa päässyt töihinkin mukaan (osa vuoroista oli ollut yövuoroja) ja oli hurmannut sitten työpaikan työntekijät ja asukkaat. W pisti oikein parastaan. Wilmalla tuo työkokemus olikin aivan uusi ja kuinka lämmittikään kuulla, miten kivasti Wilma olikaan ollut asukkaiden kanssa! Asukkaat ovat enemmän tai vähemmän vammautuneita / kehitysvammaisia. Minun pieni vanhaeukko, puuvillani on pätevä 💗 Ja kuulemma Wilmaa ei olisi haluttu päästää töistäkään pois. Ehkäpä W pääsee vielä toistekin moikkaamaan ja ilostuttamaan työntekijöitä kuin asukkaitakin.

18.10 oltiin sovittu Wilmalle ja Hupille (Wilman veli) tapaaminen. Tapaamista ennen käytiin Wuf.fi'ssä shoppailemassa ja ihmettelemässä Tallipihalla. Sisarusten tapaaminen oli yhtä ihana kuin aijempikin hetki oli. Näillä kahdella on vain aivan ihana suhde toisiinsa. Kuvia -klik-

Tässä lokakuun lopulla sitten on pariin kertaan koittanut maakin mennä valkoiseksi ja onneksi ei vielä lumi ole jäänyt maahan. En ole vielä valmis talveen. Koirat tosin olisivat onnesta soikeana valkoisesta maasta, mutta mutta.

Mutta on meillä jatkosuunnitelmiakin! Marraskuussa apinat saavat nosework värmeet ja aletaan testaamaan tuota noiden kanssa. Ollaanhan me vähän vastaavaa noiden kanssa touhuttu aijemminkin, mutta kokeillaan nyt tätä! Katsotaan mitä muuta keksitään marraskuulle. Joulukuussa sitten olisi alustava plääni ja käydä kokeilemassa rallytokoa paimenen kanssa. Meillä olisi vielä pieni porukkakin sinne niin kivempaa treenata kimpassa. Joulukuulle ollaan pläänätty, että N suuntaa mätsäriin. Virallisiin kehiin kun tälle vuodelle ei enään kerkeä ilmoittautua tai saa maksaa itsensä kipeäksi niin käydään mätsäreitä. Ensi vuonna sitten taas virallisiin kehiin ja jatketaan muita pläänejä.

Jumit pois!

Elokuu etenee ja syksyn merkkejä ilmestyy luontoon aina vain enemmän ja enemmän. Mutta vihdoin sain varattua ajan koirille hierojalle. Hieeoja vieläpä tuli kotiin asti! Aivan huippua. Perjantaina klo 12:30 hieroja ilmestyi hieromaan molemmat eukot. Hieman sieltä jumia löytyi jumeja ja kaikki saatiin hierottua auki. Koirat ja omistaja kiittää!

Syyskuun aikana ollaan touhuilta ja treenattu menemään eriasioita. Nahon kanssa käytiin Nahon riennoilla ja samalla reissulla tämä pääsi ratikassa kulkemaan. Ja siinä nyt ollut perinteisestikkään mitään haastetta vaan kivaahan se Nahosta oli.

Näyttelyt. Niissä kuulee puoleen ja toiseen asioita. Ja on paljon puhumattomia asioita. Olen tiennyt näistä aina ja harmitellut sitä, että miksi ei voida puhua suoraan ja ääneen asioista. Ja lisäksi sitä, että miksi tuolla vallitsee aina välillä draama ja negatiivisuus toisia kanssa olijoita kohtaan. Miksi pitää olla veepää ja käyttäytyä tökerösti toisia kohtaan, ilman että on mitään syytä sille. Miksi ei voida olla reiluja ja iloita toisen onnesta tai sijoituksesta jos se on ihan aiheellinen onni/sijoittuminen? Miksi ei vaan arvostella koiria realisitseti ja asiallisesti. 

Harrastuksenhan pitäisi olla yhteinen kiva juttu koiran kanssa. Valitettavan usein tuntuu, että koirapuolella(kin) monet aikuiset ihmiset heittäytyvät teineiksi käytökseltään ja veepäisyys laukkaa menemään tuhatta ja sataa.

Ja kuinkahan moni aloittava näyttelyharrastaja lopettaa touhun lyhyeen vaan, koska kokemus ei ole realistinen ja reilu vaan kaikkea muuta. Ymmärrän hyvin miksi moni pitää näyttelyitä niin negatiivisenä.

Olen se kuka arvostaa reilupeliä, rehellisyyttä ja realistisuutta suuresti. Nämä epäkohdat joita näyttelyissä(kin) tulee vastaan rasauttavat suuresti ja mietin vain miten on niin vaikeaa olla oikeudenmukainen ja reilu. En ymmärrä. Kaikki eivät synny voittajiksi tai misseiski ja se on ihan ok. Jokaisessa on omat virheensä, koska kukaan ei ole täydellinen. Miksei näitä voida hyväksyä ja pelata reiluin kortein peliä.

Näyttelyissä on kuitenkin paljon kivaa ja hienoa, kun muuttujat menevät oikeudenmukaisesti ja asiallisesti. Ja minusta on aivan ihanaa seurata varsinkin koiria jotka nauttivat kehässä olosta, hännät heiluu ja koirasta näkee miten kivaa siellä kehässä on. Tässä kohtaan ollaan oikeilla poluilla. Se jos koira ei viihdy syystä tai toisesta kehässä, miksi se sinne pitää viedä? En näe mitään järkeä, Kaikki ei ole kaikkia varten.

Mutta. Syyskuun 18.9 suunnattiin Nahon kanssa näyttelyyn, joka pidettiin Ylöjarvellä. Noh eipä ollut kauhean kovat odotukset tästä tuomarista joka Nahoa arvostelisi, mutta että H. En nyt koe aivan realistiseksi arvostelua, mutta tätä tää on. Kulmaukset ja liike jne katosikin tässä parissa vuodessa. En tiedä miten se on mahdollista, mutta näköjään on. Muutenkin tuntui ettei arvostelut ja sijoitukset nyt ihan vastanneet toisiaan. Realistisuus ei kohdannut. Ja tuntui kehien jälkeen päin mitä luin, että tuolla oli muutkin kokoneet epärealistisuutta,

Vertailuna aijempi arvostelu ja nyt. Aijemmin ERI4 ja nyt H. Tuomarina nyt Lehtonen Maija. 

 Naho pääsee jatkossakin kehään, kun siellä viihtyy ja toivottavasti jatkossa saadaan realistisia arvoateluita. Ja että Naholla on jatkossakin kivaa kehässä.

Handlerina toimien Annika Mäkinen. 

Kuvia tulee Nahon kehästä, jahka niitä saan aikasiksi puljata.

Ja postauksen loppuun: Saaanko esitellä Nahon turkkimuotia: viime vuoden elokuu ja tämän vuoden elokuu.

Wilman villityksiä

 Torstaina 22.7. suunnattiin bussilla Wilman kanssa, aivan kaksin kohti erästä koirapuistoa. Oltiin sovittu tuonne tapaaminnen aivan erityiselle asialle: Wilma näkisi 10 vuoden jälkeen veljensä, Hupin! Nämä olivat viimeeksi nähneet 1vuoden ikäisinä. Puistossa mentiinkin sitten peräkanaa ja vaikka muitakin siellä oli ja kävi niin näillä kahdella oli ihan oma juttunsa. Aivan samanlainen kuin silloin vuoden ikäisinä! Tämä näiden kahden näkeminen ilahdutti minua ihan hirmuisen paljon. Se miten onnellinen Wilma oli veljestään! Aivan ihana näky. Ja juuri sellainen, mitä Wilmalla ole ollut kenenkään muun koiran kanssa. Jotain aivan erityistä!

https://weetu.kuvat.fi/kuvat/Tapahtumat+ja+reissut/Koiramaista/WilmaNaho&muut/Wilma&/WilmaHupi+22.7.2021/

Mitäpä muuta? Heinäkuun lopulla kipastiin kaverin kanssa autolla, koirien kanssa Tuurissa. Sää ollen sellinen, että koirat kuitenkin jäivät autoon odottelemaan. Ei tuolla kyläkaupalla mennyt loppupelissä kauaa, koska kumpikaan meistä, kaveri tai minä ole kauppakeskushengaajia. Kyläkaupalta mukaan tarttui aktivointikuppi, parit koristetyynyt ja suklaata. Paluumatkalla pysähyttiin ihmettelemään strutsiaja villisikoja. 

Naho on tässä hiljattain keksinyt Wilman kevythäkin ja änkeytynyt sinne. Välillä myös piilotellut luitaan tuonne. 

Kesäkuusta heinäkuuhun ja maisema vaihdosta

Viikko enne juhannusta tai parikin tarjosi +30 helteitä ja aivan karseita sellasia. Lenkit jäi lyhyiksi, koska tuolla kuumuudessa voinnut olla ja cotonkin oli vetopois. Kun sitten juhannusviikom keskiviikkona vihdoin sateen ja ukkosen jälkeen oli sää viileämpi, niin suunnaattiin pitemmälle lenkille ja treenille. Ilta-auringon osuessa Nahon naamaan tanin merkit vetivät naaman aivan kuin koira olisi ruostunut. On tuo ghost tan väri kunnon kameleontti. Koirakin ruostuu enenaikojaan.

Juhannusviikolla suunnattiin aamulla bussin kautta junaan. Suuhtana Helsinki. Tuonne saavuttua oli vastassa kaverini ja  Serefima + tuon bc uros Theo. Kamat kaverin kämpille ja lenkille koko porukan voimin. Paimenet kävivät uimassa ja coton seurasi rannalla. Uimisen jälkeen piipahdettiin viereisessä koirapuistossa ja jatkettiin siitä lenkin voimin matkaa eteenpäin. Tästä sitten suunnattiin ajallaan erisuuntiin, me kaverin kämpille ja Serafima+Theo kämpilleen. Oli hirmun kivaa! Näitä tälläisiä saisi olla enemmänkin. Ja toivottavasti tulevaisuudessa onkin.

Parin pv aikana N vauhti oli sen verta luja, että piti suunnata apteekkiin hakemaan sotavärmeitä Nahon anturoille ja kauluri + tuohon alennuksesta panta 3€lla. Mustista ja Mirrista mukaan lähti tossut jotka sattu olemaan vialliset ja päätyivät reklomaatioon. Niin tyypillistä tuurilleni. Tilalle hain Tokmannilta 1,5€ hintaan lasten sukkia. Kirpparikierrokselta puoleataan mukaan löytyi todella vähän käytetty aktivointimatto 3€lla ja lelu 1€lla.

Koko kuluva aika Heösingissä oli +30 tienoilla päivällä, joten liikkuminen painottui iltoihin. Yhtenä iltava päädyttiin Serafiman vahvistamana seikkailemaan keskustassa koirien kanssa ja päädyttiin Rajasaareen. Sieltä lähtiessä sattui kohdalle kunnon sade ja märkinä sitten palattiin takasin keskustaan ja siitä metrolla kaverin kämpille.

Pari pv myöhemmin illasta, päädyttiin kaverin kanssa kuvailemaan lähimetsään koiria pikaisesti, lenkin lomasta. Saatiin aikaan muutamat pönötyskuvat joissa ollut rakennuksia taustalla.

Vikalla viikolla sitten kamerani meni kaverini käsiin ja tämä ikuisti kuvia siten, että olin kameran edessä koirien kanssa. Kuvien käsittely jäisi minulle.

ja alla olevat kuvat ovat Sanna S. ottamia. 

Lisää kuvia löytyy kuvagallerian puolelta -klik-

Valittiin suhteellisen rauhaton sijainti ja kuumuuden puolesta koko porukka pärisi menemään, mutta saatiin aikaan kivoja muistoja! Ja hetkiä jolloin minäkin olen kameran edessä. Tätä tapahtuu todella harvoin, koska toista kuvaajaa on nyt pitemmän aikaa ollut tosi harvoin saatavilla. Toivottavasti tähän tulisi muutos, niin saataisin vähän erilaista kuvamateriaalia haltuun.

Nyt on sitten palattu Tampereelle ja arkeen palaaminen aloitettu. Reissu teki kyllä hyvää itsekullekkin ja jatkossa pitää koittaa ettei reissailut jäisivät näin pitkille väleille. Reissun ainut miinus oli kuumat kelit, mutta niihin on paha itse vaikuttaa. Kuumuus verotti alustavia suunnitelmia, mutta tätä joskus käy näin.

Nyt vain jatketaan arkea Tampereella ja odotellaan milloinka operaatio X pääseekään kunnolla vauhtiin.