Elokuu etenee ja syksyn merkkejä ilmestyy luontoon aina vain enemmän ja enemmän. Mutta vihdoin sain varattua ajan koirille hierojalle. Hieeoja vieläpä tuli kotiin asti! Aivan huippua. Perjantaina klo 12:30 hieroja ilmestyi hieromaan molemmat eukot. Hieman sieltä jumia löytyi jumeja ja kaikki saatiin hierottua auki. Koirat ja omistaja kiittää!
Syyskuun aikana ollaan touhuilta ja treenattu menemään eriasioita. Nahon kanssa käytiin Nahon riennoilla ja samalla reissulla tämä pääsi ratikassa kulkemaan. Ja siinä nyt ollut perinteisestikkään mitään haastetta vaan kivaahan se Nahosta oli.
Näyttelyt. Niissä kuulee puoleen ja toiseen asioita. Ja on paljon puhumattomia asioita. Olen tiennyt näistä aina ja harmitellut sitä, että miksi ei voida puhua suoraan ja ääneen asioista. Ja lisäksi sitä, että miksi tuolla vallitsee aina välillä draama ja negatiivisuus toisia kanssa olijoita kohtaan. Miksi pitää olla veepää ja käyttäytyä tökerösti toisia kohtaan, ilman että on mitään syytä sille. Miksi ei voida olla reiluja ja iloita toisen onnesta tai sijoituksesta jos se on ihan aiheellinen onni/sijoittuminen? Miksi ei vaan arvostella koiria realisitseti ja asiallisesti.
Harrastuksenhan pitäisi olla yhteinen kiva juttu koiran kanssa. Valitettavan usein tuntuu, että koirapuolella(kin) monet aikuiset ihmiset heittäytyvät teineiksi käytökseltään ja veepäisyys laukkaa menemään tuhatta ja sataa.
Ja kuinkahan moni aloittava näyttelyharrastaja lopettaa touhun lyhyeen vaan, koska kokemus ei ole realistinen ja reilu vaan kaikkea muuta. Ymmärrän hyvin miksi moni pitää näyttelyitä niin negatiivisenä.
Olen se kuka arvostaa reilupeliä, rehellisyyttä ja realistisuutta suuresti. Nämä epäkohdat joita näyttelyissä(kin) tulee vastaan rasauttavat suuresti ja mietin vain miten on niin vaikeaa olla oikeudenmukainen ja reilu. En ymmärrä. Kaikki eivät synny voittajiksi tai misseiski ja se on ihan ok. Jokaisessa on omat virheensä, koska kukaan ei ole täydellinen. Miksei näitä voida hyväksyä ja pelata reiluin kortein peliä.
Näyttelyissä on kuitenkin paljon kivaa ja hienoa, kun muuttujat menevät oikeudenmukaisesti ja asiallisesti. Ja minusta on aivan ihanaa seurata varsinkin koiria jotka nauttivat kehässä olosta, hännät heiluu ja koirasta näkee miten kivaa siellä kehässä on. Tässä kohtaan ollaan oikeilla poluilla. Se jos koira ei viihdy syystä tai toisesta kehässä, miksi se sinne pitää viedä? En näe mitään järkeä, Kaikki ei ole kaikkia varten.
Mutta. Syyskuun 18.9 suunnattiin Nahon kanssa näyttelyyn, joka pidettiin Ylöjarvellä.
Noh eipä ollut kauhean kovat odotukset tästä tuomarista joka Nahoa arvostelisi, mutta että H. En nyt koe aivan realistiseksi arvostelua, mutta tätä tää on. Kulmaukset ja liike jne katosikin tässä parissa vuodessa. En tiedä miten se on mahdollista, mutta näköjään on. Muutenkin tuntui ettei arvostelut ja sijoitukset nyt ihan vastanneet toisiaan. Realistisuus ei kohdannut. Ja tuntui kehien jälkeen päin mitä luin, että tuolla oli muutkin kokoneet epärealistisuutta,
Vertailuna aijempi arvostelu ja nyt. Aijemmin ERI4 ja nyt H.
Tuomarina nyt Lehtonen Maija.
Naho pääsee jatkossakin kehään, kun siellä viihtyy ja toivottavasti jatkossa saadaan realistisia arvoateluita. Ja että Naholla on jatkossakin kivaa kehässä.
Handlerina toimien Annika Mäkinen.
Kuvia tulee Nahon kehästä, jahka niitä saan aikasiksi puljata.
Ja postauksen loppuun: Saaanko esitellä Nahon turkkimuotia: viime vuoden elokuu ja tämän vuoden elokuu.
