Toukokuu, oli kuukausi joka sisälsi yllättävänkin paljon kaikkea. Oli Wilmalla veljensä kanssa yhteislenkkiä, oli seikkailua uusissa ja vanhoissa paikoissa. Oli tuttuja ja uusia kasvoja. Oli pakkauksen huumaa ja uutta kaupunkia.
16.5 sitten suunnattiin Wilman kanssa ulkoiluttamaan järkkäriä. Päädyttiin Pärrinkoskelle ja sieltä pitkospuitten kautta Peltolammin lätäkölle. Tälle seikkailulle kertyi 10km. Olin aivan varma että seuraava päivä mennään sitten vähemmillä energioilla. Mutta. Ei menty, patterit oli ladanneet täyteen yön aikana ja seuraavana päivänä cotonilla oli vauhtia aivan kuin ei mitään 10km oltaisi tehtykkään. Tehovanhus. Aina jaksaa hämmästyttää miten 12 vuotiaassa cotonissa löytyy vielä virtaa näin paljon. Koiran tahtiin kuitenkin mennään. Enkä kyllä pahoillani ole, että Wilma on näinkin tehovanhus. Toivottavasti saadaan jatkaa tälläsillä huolettomilla menoilla tuon kanssa pitkäänkin.
Toukokuun loppu toi mukanaan uusia tuulia, jonka mukana oli aika sanoa heipat Tampereelle. Tampere oli hyvä paikka ja hyvä maku jäi suuhun, nyt vain oli aika vaihtaa uuteen maisemaan monestakin syystä. Lahti oli suuntana.
Muuttopäivä sujui sutjakkaasti. Kello 10:00 tulivat muuttoeukot ja auto oli pakattu parissa tunnissa. Seuraavaksi tuli meidän kyyti ja hurruuteltiin kohti Lahtea. Vastassa oli vuokraisäntä joka antoi avaimet. Pian saapuikin muuttokuorma. Seuraavat kolme päivää menikin pääosin tavaroiden purulla ja paikoilleen saamisella.
Hieman ollaan päästy tutkimaan maastoja ja vallan lupaaville näyttävät. On koirauimarantaa ja koirapuistoa lähellä. Ja mikäparasta, paljon luontoa. Vallan lupaavalle tämä ynpäristö vaikuttaa, jatkoakin ajatellen. Kun jossain kohtaa taas taloudessa on 2 koiraa. Paimen ja coton.
